KESÄISET MUMMOLAT

Mietin lapsena matkalla omaan mummolaani, miksi sitä kutsutaan mummolaksi, kun onhan siellä vaarikin? Ja vaarin kanssa taisin enemmän aikaakin viettää. Mummolle ja Vaarille meno kuulosti kuitenkin kovin hankalalta ja pitkältä, joten paikka pysyi Mummolana. Tai tarkemmin ottaen, MummAlana, koska oma isoäitini ei halunnut häntä kutsuttavan mummoksi. Kuulosti kuulemma liian vanhalta. No, erilaisia mummoloita on yhtäpaljon kuin on erilaisia mummoja. Ja pappoja. Ihaninta mummoloissa ja pappaloissa on yhteiset positiiviset kokemukset ja lasten mieliin piirtyvät kuvat tärkeistä, omista isovanhemmista.

Minun lapsillani on kolme mummoa ja se jos mikä on hieno juttu! Pappojakin löytyy, ja kaikenkarvaista kummia, enoa, setää, serkkua ja pikkuserkkua. Toisia tavataan usein, toisia harvoin ja toisia aivan hävyttömän harvoin. Mummojen, kummien ja kaimojen olemassa olo on kuitenkin lapsillekin tärkeää ja pyrin pitämään keskusteluissa myös ne jotka syystä tai toisesta ovat arjestamme poissaolevia.

Kesällä mummoloiden merkitys korostuu, sillä välimatkat kesäisissä yöttömien öiden Suomessa lyhenevät. Lomalla on enemmän aikaa matkustaa, ja isovanhempien kesäpaikat asuttavat taas vähän enemmän väkeä. Viime viikonloppuna vierailimme toisessa mummolasta ja matka toiseen alkaa loppuviikosta.







 Edellinen mummula reissu sisälsi mansikantaimia, multaisia sormia, kaatuneita hakekuormia, rikkimenneitä puutarhatuoleja, makkaraa, varastettua suklaata, kukkakauppoja, kuusenkerkkää, remonttihaaveita, iltahepuleita, sukupolvien yhteyttä ja eroavaisuutta, nurmikonleikkuuta, keinuja, jalkapalloja ja sadepisaroita.

Ensi viikonlopun mummolareissu tuo mukanaan taas uusia kokemuksia ja yhteisiä muistoja. Kesä <3

Kommentit