LAPSET+TYÖ+OPINNOT=MAHDOTON YHTÄLÖ?

Olen maininnut opinnoistani aiemmissa postauksissa. Ajattelin tässä kertoa siitä, mitä moni opiskelupaikan saava tai sitä harkitseva miettii. Miten siitä selviää lasten kanssa? Ja jos vielä täytyisi käydä töissäkin?

Aloitin omat opintoni kolme vuotta sitten, kahden lapsen kotiäitinä. Lisäksi olin juuri tehnyt positiivisen raskaustestin. Opinahjossani monimuotoiset opinnot on järjestetty pääasiassa viikonloppuisin, eli joka toinen viikonloppu ja lisäksi kerran lukukaudessa noin viikon ajan. Opinnot on suunniteltu niin, että samalla voi käydä täysiaikaisesti töissä.

Aika pian myös selvisi, että opinnot on räätälöity alalla jo toimiville. Jos opiskeltava ala on täysin vieras, oma suositukseni on, että suorittaa opinnot päiväopintoina. Opintojen, luentojen ja opettajien tasosta haluaisin ehkä sanoa sanan tai kaksi, mutta keskitytään nyt tällä kertaa otsikkoon. Miten opiskelu onnistuu, kun ympärillä pyörii lapsia? Millä ajalla ehtii käydä töissä ja jaksaako sitä?

Olin siis hoitovapaalla ja viikonlopun opintoreissut 100km päässä olivat ihanaa irtiottoa arjesta. Kimppakyytien menomatkat purettiin koti/työ/mitä vaan asioita ja paluumatkat ryöpättiin luentojen aiheita. Parasta antia! Silloin sain olla täysin aikuisseurassa, syödä puoli-ilmaisen lounaan ilman, että tarvitsee houkutella ketään syömään, palvella lisää maitoa/leipää/ketsuppia/paperia ja käydä yksin vessassa. Pääsin myös pohtimaan erilaisia asioita sekä kyseenalaistamaann itseni ja muut. Tärkeintä oli tuntea tekevänsä jotain vain itselleen.

Meillä täällä Tampereella on loistavat kerhomahdollisuudet, joista olen äärettömän kiitollinen. Tehoveljekset olivat kolmesti viikossa kolmen tunnin ajan kerhossa, jolloin minulla oli aikaa opiskella. Sitä oppii aika tehokkaaksi kun opintoihin on käytössä rajattu aika. Toki opiskelin myös muina aikoina. Lasten katsellessa pikku kakkosta, aikaisin aamulla muiden vielä nukkuessa tai Tyypin viedessä riehulipojat pihalle. Toisinaan piirtelin pihalla kepillä miellekarttoja hiekkaan saadakseni ajatukseni raporttiin, jota lähestyvänä päiväuniaikana aioin työstää. Ja onpahan lapset kuulleet iltasaduksi dialogista asiakastyötä, reflektiivistä työotetta ja monen montaa lakitekstiä. 

Ei se ajan järjestäminen aina helppoa ollut, mutta opintojen voimaannuttava vaikutus oli minun kohdallani suurempi kuin käytännön haasteet.

Sitten syntyi vauva ja opinnot jäivät tauolle noin 10 kuukaudeksi. Takaisin oli helppo palata, sillä olin erossa vauvasta maksimissaan yhden työpäivän ajan kahden viikon välein. Ja pääasiassa Tyyppi oli kotona lasten kanssa, eli mitään hoitajia ei tarvittu. Paitsi tietenkin ne kaikki kymmenen kertaa, kun hänelle sattui iltavuoro minun opiskelu-perjantaina. Silloin kärräsin yhden ihanan tuttavaperheen luo koko revohkan, ja toisinaan mummo tuli hoitamaan kotiimme. Korvaamattomia! 

Kahden opiskeluvuoden jälkeen halusin kiriä äitiyslomalla rästiin jääneitä opintoja. Päätin, että tästä suoriudutaan alkuperäisessä aikataulussa, eli maksimissaan 3,5 vuodessa vauvalomailusta huolimatta.
Lapset aloittivat päiväkodissa, tahkoin opintoja päivä-ja monimuoto-opintoina ja myöhemmin syksyllä pääsin ensimmäiseen harjoitteluuni. Harjoittelujen ajalle on viimeistään haettava opintovapaata, mikäli tekee opintoja päivätyön ohessa. Osan harjoittelusta suoritin hyväksilukien aiemmasta työkokemuksesta. Harjoittelun ajalle suunnittelemani viikonloppu-opinnot olivat hir-vei-tä. Täydet työviikot uudessa työympäristössä, työyhteisössä uutta oppien olivan väsyttäviä ja koin todella huonoa omaa tuntoa viikonlopun poissaoloista perheen luota. En siis usko, että minusta olisi yhdistämään kokopäivätyö, opinnot ja lapset.

Keväällä palasin omaan työhöni osa-aikaisesti ja onneksi niin. Alkuviikko meni työympyröissä ja loppuviikko opintoja tehdessä. Viikonlopun läsnäoloja minulla ei enää ollut. Orientoituminen opintoihin vaati vähän enemmän kuin aiemmin, mutta onnistui kuitenkin. Opinnäytettä tehdäkseni jättäydyin kokonaan täysipäiväiseksi opiskelijaksi. Silti tuntuu, että yksi työpäivä ei riitä mihinkään ja lapsia hakiessa päässä surraa vielä aineistonanalyysit ja lähdeviitteet. Tarvitsen siis vielä harjoitusta päivien rakentamiseen, joku lyhyt lenkki ennen lasten hakua voisi olla hyvä idea. Tosin tänään on viimeinen päiväkotipäivä ennen piiiitkää kesälomaa, että jutellaan tästä ajankäytöstä uudelleen parin viikon päästä, kun en ihan saanut kaikkea suunnittelemaani tehtyä ennen lomaa.

Kokonaisuudessaan ajattelen, että opinnot ovat olleet suuri rikkaus ja eteenpäin vievä elementti. Olen tietoisesti pyrkinyt välttämään stressaamista, ja toisinaan mennyt siitä mistä aita on matalin. Arvosanoista tätä tosin ei voisi päätellä, yllättävän hyvältä näyttää opintorekisteriotetta selaillessani. Että saa tässä vähän henkseleitä paukutella!

Yhtälö ei siis ole mahdoton, mutta jostakin on pakko tinkiä ja minä tingin töistä eli rahasta. Ja siivoamisesta. Ajattelen tiukan talouden olevan ohimenevä vaihe, ja pitkän hoitovapaakituuttelun jälkeen ei tämä nyt ihan kamalaa ole. Tärkein mahdollistaja tälle elämänvaiheelle on tietenkin ollut Tyyppi, joka on kantanut vastuuta taloudesta ja yhtälailla kanssani lapsista. Ystäväperhe, isovanhemmat, kerhot ja päiväkoti ovat jakaneet hoito- ja kasvatusvastuuta, mitä ilman en tietenkään olisi voinut osallistua läsnäolo-opintoihin tai opiskella kotona. Kiitos heille!

Syksylle jää vielä yksi harjoittelu ja kaikki lopputyöhön liittyvät pajat, seminaarit, opponoinnit ja muut härpäkkeet. Sen jälkeen olenkin sitten vapaata riistaa työmarkkinoille, unelmaduuneja saa tarjota! Kun vaan keksisi, että mitä sitä tahtoisi tehdä? Vai opiskelisiko vielä vähän jotain lisää?

Mutta nyt, vähän sillai voimat loppuneena ja jännityksellä (kauhulla) 24/7 elämää taas lasten kanssa odottaen, meillä alkaa nimittäin ihan just kesäloma!

Olkoon tämä voimabiisini. Vielä elossa oon!


Kommentit