KULUTAN, KIERRÄTÄN JA VIELÄ KERRAN KULUTAN.

Viikonloppuinen reissu kraanavedettömässä mökissä sai mut ajattelemaan taas vähän enemmän omaa kuluttamista ja erityisesti roskien tuottamista. Pesuveden hakureissu porakaivolta oli mieluinen isän ja poikien yhteinen askare ja minä nautin(!!!) vadeissa tiskaamisesta.

Jotenkin tuollaiseen yksinkertaiseen arkiseen puuhaan syventyminen on mökki- tai karavaanielämässä terapeuttista. Kuuman veden lämmittäminen, ja juuri sopivan sekoitussuhteen löytäminen kylmän veden kanssa vaatii keskittymistä tilanteeseen, mutta ei sitten yhtään mitään ajattelemista. Kotonahan meinaan tulla hulluksi jo pelkästä tiskikoneen täyttämisestä ja tyhjentämisestä, sillä tuntuu että se on jatkuvaa. Tokikaan tuollaista vedellä lotraamista ei arkena mielellään tekisi, mutta koin varmaan samanlaisia rentouttavia hetkiä kuin ihmiset jotka nauttivat puutarhahommista tai neulomisesta. Minä kun en perusta kummastakaan.

Tiskivesien pois kantaminen konkretisoi kuitenkin sen, miten paljon vettä me kulutamme. Me käytettiin osin samoja astioita, ja lasten grillihitti leipäjuusto meni ilman mitään ruokailuvälineitä. Silti, tiskivettä tuli ämpäri tolkulla kahden vuorokauden aikana. Saman veden kulutuksen huomasin saunalla, saavin pohja näkyi nopeasti. Kuinka paljon me käytetään vettä kotona, kun sitä valuu suihkusta tuosta noin vaan eikä itse tarvitse kantaa sitä taloon tai talosta pois? Huuhtelen siellä täällä vihanneksia, aterimia ja taaperon käsiä, enkä oikeastaan ollenkaan ajattele mihin se vesi menee. Surkeaa.

Aamulehti kirjoitti Itämeren rehevöitymisestä ja siitä miten me tamperelaiset olemme suurempi rasite kuin rantakaupungit. Se jos mikä pisti ajattelemaan, ettei tässä nyt voi sokeasti luottaa siihen, että kyllä ne vedet puhdistetaan ennen takaisin luontoon laskemista. Enkä halua koskaan kellua ajatuksessa, ettei yksittäisen ihmisen valinnoilla olisi merkitystä. Viime aikoina olen myös kiinnittänyt entistä enemmän huomiota siihen, mitä tuotteita tähän talouteen ostetaan. Pyrin valistamaan itseäni lisää siitä, mihin asioihin tulisi kiinnittää huomiota ja tietenkin haluan huomioida myös sen minkälaiseen ajattelutapaan kuluttamisesta, kierrättämisestä ja luonnon hyvinvoinnista lapsemme kasvavat. Tiedän, että sekasyöjänä ja suurikulutuksisella autolla ajaessani en ole tämän pallon kevyin kuluttaja, mutta siitä huolimatta, tai ehkä nimenomaan siitä syystä, haluan pohtia muuta kuluttamistani ja tehdä sen myös yhdessä lasten kanssa.

Surullista oli myös huomata, että niinkin hyvin järjestettyihin kierrätysmahdollisuuksiin vuokramökillämme ei kovin moni muu mökkeilijä ollut tarttunut. Sekäjätteessä näkyi olevan autoradiosta lähtien kaikkea mikä sinne ei kuulu. Lajittelimme biojätteet vain todetaksemme, että kompostoriin on taidettu viimeksi laittaa roskia viime kesänä. Toisaalta oli ilahduttavaa huomata, että kymmenen vuotta sitten Tyyppi ei lajitellut yhtään mitään, mutta eilen lähtiessämme hän päätti napata omat metallijätteemme suosiolla kotiin saakka, jotta ne päätyvät oikeaoppisesti keräyspisteeseen 💗

En halua elää jatkuvassa syyllisyyden tuskassa tai varsinkaan syyllistää ketään muuta, mutta haluan uskoa, että mikäli jokainen meistä kehittyy hieman siitä omasta lähtöpisteestään eteenpäin, meillä on vielä mahdollisuus vaikuttaa.

Minkälaisiin asioihin te kiinnitätte lapsiperheen kuluttamisessa huomiota? Lähinnä mietin itse nyt luonnonkosmetiikkaa ja pesuaineita? Löytyykö sinulta joku hyvä vinkki tai must have-merkki kotiin, itselle tai lapsille?

Kommentit