MITEN SELVITÄ ISON PERHEEN AIKATAULUISTA?

Useamman lapsen perheessä aikataulut ovat yksi murheenkryyni. Vaikka kuinka valitsee, ettei lapsilla ole viittä eri harrastusta, täyttyy kalenteri silti milloin mistäkin. On neuvolaa, hammastarkastusta, kaverisynttäriä, vanhempainiltaa, vanhempain varttia ja erityisesti lukukauden lopuksi kevätjuhlaa, joulujuhlaa, tonttupolkua ja kevätriehaa. Puhumattakaan siitä, jos perheestä löytyy erityislapsia, on puheterapiaa, fysioterapiaa, toimintaterapiaa ja niin edelleen.

Kaikkihan nämä ovat positiivisia asioita kuitenkin. On hienoa, että Suomessa on maksuton perusterveydenhuolto lapsille ja esimerkiksi tällaiselle lahopäälle olisi sula mahdottomuus muistaa varata jokaiselle lapselle juuri oikeana vuotena aika sinne hammashoitajalle. Joten kiitollisena availen kuoria(sais muuten siirtyä sähköpostiin nekin!) ja raivaan kalenteriin tilaa. Ja tietenkin ne kaverisynttärit on hieno juttu, hatunnosto myös päiväkotien ja koulujen aktiivisuudelle erilaisiin tapahtumiin! 

Minulle työaikojen joustavuus on tässä hommassa ihan a ja o. En tiedä miten onnistuisin ilman liukuvaa työaikaa ja extrabonuksena etätyöpäivien joustavuutta. Onneksi jommalla kummalla vanhemmalla on ollut sellainen työtilanne (tai työttömyystilanne), että aina on päästy osallistumaan kaikkeen. Ehkä lapset selviäisivät ilman yleisöstä erottamatonta takarivin kasvoa, mutta minulle itselleni ne ovat tärkeitä asioita.

Mutta niin, millä tämä paketti pysyy kasassa?

aikataulutus iso perhe


1. Kalenteri

Jos sitä ei ole kalenterissa, ei sitä ole tapahtumassa. Meillä on käytössä Googlen perhekalenteri, joka näkyy molemmille vanhemmille. Lisäksi meillä on ihan perinteinen kalenteri seinällä, sillä haluan nähdä yhdellä vilkaisulla kuinka paljon muistettavaa on. Ensi vuodelle odottelee perhekalenteri, jossa on jokaiselle oma sarake. Lapsille seinäkalenteri on myös hyvä, kun voivat tarkistaa omaa sarakettaan ja miettiä montako päivää kaveri äxän synttäreihin.

2. Ison kaavan ennakointi

Etukäteen kannattaa miettiä kiinteiden menojen jatkuvuus, kellonajat ja kulkemiset. Kannattaako aloittaa lapselle harrastusta, joka vaatii pitkälle kuljettamista tai joka alkaa joka torstai klo 17.00 kun itse pääset töistä klo 16.00? Onko realistista, että a) ehditte ja b) pysytte hyvällä mielellä tämän harrastuksen suhteen? Jos pidät kyseistä harrastusta tärkeänä, niin sitten siihen on suhtauduttava positiivisesti ja siedettävä kiire. Aina voi ennakoida ja tehdä torstaista eväspäivän. Miten tahansa kiinteän aikataulun työn, koulun ja harrastusten kanssa luokaan, pitää se tehdä juuri omalle perheelle ja huom.omalle temperamentille sopivaksi. Minä tiedän, että en jaksa kuskata yhtä lasta harrastukseen muut lapset mukana, jos miehellä sattuu olemaan iltatyö. Koska hänen työnsä vaihtelee, en ota tästä riskiä vaan olemme valinneet harrastukset, jotka ovat kävelymatkan päässä. Tällöin voin viedä vain yhden lapsen muiden ollessa kotona hetken, tai opettaa lapsen kulkemaan itse. Tietenkään tämä ei ole kaikille mahdollista vaan on asuinpaikasta riippuvaista, mutta tämä on myös yksi syy valitsemaamme keskusta asumiseen. Lähes kaikki on kävellen saavutettavissa.

Lisäksi, olemme ottaneet eskarilaiselle esiopetuksen lisäksi ja ekaluokkalaiselle ap/ip-kerhon kolmesta eri hoitoaikavaihtoehdosta keskimmäisen, vaikka tiedän että nopealla kipittelyllä (ja aina omalla hakuvuorolla vähän miinusta työtunteihin tehden) ehtisin hakemaan molemmat pienimmänkin aikaikkunan mukaan. Säästöä hoitomaksussa tulisi muutama kymppi, mutta ekaluokkalaisella ei tällöin olisi mahdollisuutta osallistua yhtenä päivänä iltapäivällä olevaan liikuntakerhoon. Maksan mielummin vähän enemmän hoitomaksua, saan lapselle liikuntaharrastuksen, eskarilaiselle iltapäivän ulkoilua kavereiden kanssa ja itselleni mahdollisuuden tehdä näinä päivinä työtunteja hieman varastoon. Hankalassa uhmaiässä olevalle vanhemmalle suosittelen käymään siellä ruokakaupassa ensin, ja hakemaan lapsen vasta sitten päiväkodista. Tämä ei tarkoita, että ajattelen olevan okei pitää lasta 7-17 päiväkodissa joka päivä. Tarkoitan, että hoitoaikoja suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon koko perheen tarpeet ja miettiä millä tavoin koko arki, koko perheellä on mahdollisimman jouhevaa ja mukavaa.

3. Käytä työelämän joustoja perheelliselle. 

Tämä on oikeastaan jatkoa edelliseen big picture-suunnittelulle. Vaikka perhevapaauudistus tuntuu olevan tässä maassa käsittämättömän vaikea toteuttaa, on meillä jo olemassa monenmoista joustoa.
Vanhempainvapaa on sidottu vain n.5kk ajalta äidille. Isä voi pitää loput. Hoitovapaalla ei tarvitse olla joko/tai vaan tarjolla on myös osittainen hoitovapaa, jolla voi olla siihen saakka, kun nuorin lapsi lopettaa toisen luokan. Tähän saatavista Kelan etuuksista olen kirjoittanut enemmän täällä. Tukea saa alle 3-vuotiaasta lapsesta ja 1-2-luokkalaisesta lapsesta. Osittaisella hoitovapaalla sen sijaan voi olla, vaikka lapsi olisi 4-6-vuotiaskin.

4. Yhdistä.

Tyyppi käy salilla kahdesti viikossa, samalla kun vie yhden lapsen saman katon alle harrastamaan ja toisena päivänä saattelee toisen lapsen samalle suunnalle. Minä voisin tehdä sillä aikaa töitä, kun odottelen lasta harrastamasta. (Toistaiseksi ei ole tarvinnut ilmoittautua kuljettajaksi tai harkita omaa kuntosalikorttia, sillä kotoa on löytynyt tähän hommaan innokas Tyyppi).
Yhdistä neuvolat ja hammastarkastukset. Vähän ajanvarauksessa nikoteltiin kun varasin yhdelle lapselle vääränä vuonna hammashoitajan, kun ohjelmassa olisi ollut juuri hänen ikäiselleen aika hygienistille. Mutta sain kun sainkin kaikille peräkkäiset ajat kesällä, jostakin lähiön hammashoitolasta. Nyt voin tsekata hammasboksin lasten kohdalta taas vuodeksi tai kahdeksi. Samoin vasukeskustelut olen varannut aina peräkkäisille ajoille. 

5. Pyydä ja tarjoa apua.

Voiko mummo, pappa, kummi tai vaikka serkku kuljettaa joka viikko tai silloin tällöin? Sattuisiko jollain olemaan asiaa samaan suuntaan. Isossa perheessä yhden aikuisen täysi huomio on todella tärkeää ja aika harvinaistakin, joten viikottainen papan ja lapsen yhteinen kotimatka partion jälkeen voi olla todella merkityksellinen lapselle. Meidän kohdallamme välimatkojen vuoksi tämä ei ole mahdollista, mutta kaverit onneksi ovat olleet tiukan paikan tullen apuna. Lisäksi, minun äitinä ei tarvitse olla jokapaikassa, vaan lapselle riittäisi vallan hyvin jonkun muun läheisen aikuisen osallistuminen judon vyökokeeseen tai lyhtyjuhlaan.

Pyydä ja tarjoa kimppakyytejä/vuoroin saattamista, muille samaan harrastukseen kulkeville tai vanhempainiltaan. Tämä vaatii rohkeutta kysyä ja ottaa puheeksi. Jos päiväkodilla tai koululla on vanhempainilta ja toisen perheen osallistuminen ei lastenhoidollisista syistä onnistu, tarjoutukaa ottamaan siksi aikaa myös toisen perheen lapset hoitoon. Hyvän kelin salliessa lasten kanssa voi olla toinen vanhemmista, vaikka siinä päiväkodin pihassa ja tarvittaessa tuttu aikuinen on oven takana saatavilla. Me saamme ensi viikolla seuraksemme yhdet ihanat sisarukset päiväkodista ja eskerista heidän vanhempien työmenojen vuoksi. Tiedän, että hoitoapua irtoaa myös vastavuoroisesti tarvittaessa.

6. ja tärkein kohta. Ota rennosti.

Maailma ei kaadu vaikka myöhästyykin. Ja kaikkeen ei vaan voi osallistua, joten joskus pitää osata sanoa ei niille koulun myyjäisille ja hammashoitajan rutiiniaikaa voi siirtää puolella vuodella sinne, missä ei ole just nyt kymmentä muuta menoa samalla viikolla. Unohdetaan ruuhkavuodet ja eletään rentoa pikkulapsiaikaa, jossa vanhemman tehtävä ei ole juosta paikasta toiseen ja olla kaikessa ihan skarppina. Riittävän hyvä vanhempi hoitaa ne oleelliset hommat, vaikka vähän myöhässäkin.

Kommentit